Nyt joko lähden tai jään?

Mikä siellä työpaikassa pidättelee? Vuonna 2011 annoimme ihmisille neljätoista ominaisuuttaa, ja pyysimme arvioimaan, kuinka tärkeä kukin asia olisi suhteessa ”halukkuuteenne pysyä nykyisessä työpaikassanne tai vaihtaa työpaikkaa?” Tämän listan perusteella työpaikassa pidättelevien asioiden viisi tärkeintä seikkaa olivat

 

työkaverit,

työtehtävät,

työsuhteen turvallisuus,

työnjohto ja

työympäristö.

 

Hieman yllättävästi miesten ja naisten arviot olivat hyvin samankaltaiset. Ainoastaan työpaikan tarjoamia kehitysmahdollisuuksia naiset arvostivat miehiä enemmän – mutta tuo asia ei näyttänyt lopulta olevan kovin tärkeä kenellekään.

 

Jos taas asiaa katsotaan toisesta suunnasta, eli mikä nyt sitten houkuttelisi vaihtamaan, viiden kärki näytti tältä:

 

työn kuormittavuus,

palkka,

uramahdollisuudet,

työnjohto ja

kehitysmahdollisuudet.

 

Toisin kuin työpaikassa pidättelevissä tekijöissä, näissä poistyöntävissä asioissa sukupuolella on väliä. Naisille palkka, esimiehet ja työn kuormittavuus ovat tärkeämpiä asioita kuin miehille.

 

Hieman vaikeatulkintaisesti halua työpaikassa pysymiseen ja lähtemiseen selittävät samat ja eri asiat. Työnjohto löytyy kummaltakin listalta, palkka sen sijaan ei näytä sinänsä pidättelevän, mutta toisaalta vaikuttaa myös lähtöhaluihin.

 

Kuka sitten oli viiden vuoden päästä vaihtanut työpaikkaa? Arvio listoilla korkealla olevien asioiden näkökulmasta keskimääräistä useammin uudessa työssä olivat ne, joille nykyinen palkka, uramahdollisuudet, työympäristö tai kehittymismahdollisuudet olivat edesauttamassa työpaikan vaihtoa. Samaan suuntaan vaikuttivat myös työsuhteen turvallisuuteen liittyvät asiat.

 

Ja mitä sitten? Palkka, ura ja kehitysmahdollisuudet ovat asioita, joita ihmiset arvoivat työpaikan vaihdossa. Ne ovat myös asioita, joihin erilaisilla organisaatio tason päätöksillä voi vaikuttaa, varmasti ainakin vähän enemmän kuin siihen, mitä työkavereista ajatellaan.

Työpaikan vaihto ja ne eurot?

Tulot tuppaavat ihmisillä nousevan työvuosien myötä. Vuonna 2011 46 prosenttia ilmoitti kuukausituloikseen alle 2 500 euroa. Viisivuotta myöhemmin tämä osuus oli vähentynyt kolmannekseen. Naisten palkka on säännöllisesti pienempi kuin miehillä, niin tässäkin aineistossa, vuonna 2011 56 prosenttia naisista oli tässä ryhmässä, viisi vuotta myöhemmin osuus oli 41 prosenttia.

 

Aineistosta voi askarrella myös mittarin, joka hieman täsmentää ihmisten palkkakehityksen kulkusuuntia. Heikkoa palkkakehitystä on vain harvalla, neljä prosenttia näytti olevan ihmisiä, jotka ensimmäisessä kyselyssä kertoivat ansaitsevansa yli 2 500 ja toisessa alle sen. Huomattavasti useammalla (17%) kehitys kulki toiseen suuntaan. Puolet vastaajista oli niitä, joilla ansiot pysyivät yli 2 500 eurossa.

 

Kannattaako se työpaikan vaihtaminen euroissa mitattuna? Näin näyttäisi olevan. 15 prosenttia niistä, jotka olivat edelleen samassa työpaikassa, kuuluvat ryhmään, joiden tulot olivat noususuunnassa. Sen sijaan työpaikkaa vaihtaneilla tämä osuus oli 22 prosenttia. Jos tilanne on se, että työtä on vaihdettu työpaikan sisällä, se tuntuu myös lisääntyneinä euroina. Kuitenkin efekti on selvästi isompi, jos vaihtoon on tehtävien lisäksi mennyt myös työpaikka.

 

Kummallista kyllä, vaihtamine on eurojen näkökulmasta kannattavaa nimenomaan miehille: Miehistä kaikkiaan hyvän tulokehitykseen ryhmään kuuluu 14 prosenttia, vaihteista 20 ja paikallaan pysyneistä 12. Naisista hieman useampi, 19 prosenttia, löytyy edullisen kehityksen ryhmästä. Kuitenkin tämän ryhmään kuuluu vaihtaneista 23 ja jääneistä 18.

 

Koulutuksella saattaa olla jotakin tekemistä asian kanssa. Naisten ryhmässä korkeasti koulutetut näyttävät olevan niitä, jotka hyötyvät taloudellisesti työpaikan vaihdosta. Miesten työmarkkinoilla asia on aivan päinvastoin. Toki on huomattava, että miesten koulutus on nykyään kautta linjan heikompi kuin naisilla.

Työstä työttömäksi?

Suomen kansantalous ajautui monen muun länsimaan tavoin kriisiin 2008. Kriisi oli sitkeän sorttinen. Vasta tänä vuonna taloudessa on selvät toipumisen merkit. Vaikka kriisi oli monella tavalla raju ja jopa rankempi kuin 1990-luvun iso murros, työttömyys pysyi pitkään varsin maltillisissa lukemissa, toisin kuin 1990 luvulla.

 

Suotuisia työttömyys kuvastuu myös tässä aineistossa. Avoimeen työttömyyteen päätyneitä kaikista vuonna 2011 työllisinä olleista vain nelisen prosenttia. Asia ei ole sinällään yllättävä, virtaa työttömyyteen tulee myös muualta kuin työpaikojen menetyksestä, iso ryhmä ovat mm. koulunsa jälkeen töitä etsivät.

 

Mutta keitä sitten nämä työttömyyteen päätyvät ovat? Millä tavalla he eroavat niistä, jotka edelleen vuonna 2016 olivat töissä? Kovin selvää – tai yllättävää – kuvaa työttömyyteen päätyneistä ei aineisto anna. Määräaikainen työsuhde on ilmeinen riski työttömyydelle, samaten julkisella sektorilla työskenteleminen vähentää riskiä päätyä työttömyyteen. Oikeastaan kiinnostavaa on myös se, mitkä asiat eivät tähän asiaa vaikuta: iällä ei näytä olevan itsenäistä merkitystä, ei myöskään sillä, millainen koulutus vastaajalla on. Myöskään miesten ja naisten välillä ei ole eroja.

 

Aineisto antaa mahdollisuuden tarkastella myös työttömyyttä vähän väljemmin. Sekä 2011 että 2016 ihmisiltä kysyttiin onko heillä ollut työttömyys jaksoja viimeisen viiden vuoden aikana? Kumpanakin mittauskertana noin joka viides vastaaja raportoi työttömyysjaksoista. Kymmenellä prosentilla vastaajista työttömyys kausia oli takana kumpanakin ajankohtana. Toisaalta hieman enemmän (12%) oli kuitenkin niitä, joiden asema työmarkkinoilla oli jollakin tavalla vakiintunut: työttömyysjakoista ei raportoitu vuonna 2016, vaikka viisi vuotta aikaisemmin niin oli ollut asian laista.

 

Jos työttömyyttä vuonna 2016 tarkastellaan tällä väljemmällä kriteerillä, eli siis sillä onko niitä työttömyyskausia ollut, kuva on hiekan, mutta ei kovin paljon toisenlainen kuin edellä.

 

Edelleen tässäkin ryhmässä määräaikainen työsuhde näyttäytyy riskinä, samaten julkisella sektorilla työskentely suojaavana tekijänä. Tämän lisäksi huomattava vaikutus on myös sillä, onko viisi vuotta sitten raportoinut työttömyydestä ja sillä onko tänä aikana vaihtanut työpaikkaa. Työmarkkinaongelma näyttävät ainakin jossain määrin sitkistyneiltä, aikaisemmat työttömyydet ennustavat tulevia. Varsin usein työttömyys näyttää myös liittyvän työpaikan vaihtoon.

 

Jälleen on kiinnostavaa myös se, mihin työttömyys ei ole kytköksissä. Palvelualalla työskentelevien työttömyys on yhtä harvinaista tai yleistä kuin teollisuudessa, myöskään koon suhteen ei ole eroja. Ja edelleen miesten ja naisten asema näyttää tässä suhteessa tasa-arvoiselta.

Ja tarinan opetus: Vaikka talous ei liidellyt aikana, jolloin aineistoa kerättiin, työstä työttömyyteen putoamine ei nyt ole aivan mahdottoman yleistä.