Syksyn alku on tutkijoille erityistä aikaa. Apurahakuponkien viimeinen jättöpäivä on varsin usein syyskuussa. Rahaa uusille ja upeille tutkimushankkeille pitäisi saada ja pitäisi. Hakemusten kirjoittaminen on vähän paineista hommaa: kuinka nyt osaa tämän ja tuon lauseen sorva niin, että rahasäkkien päällä istujat nyt juuri tämän hienouden huomaisivat ja heltyisivät. Kirjoittaminen on jossain määrin turhauttavaa. Hyötysuhde on nimitäin nykyisellään aika heikko. Kukaan ei saa huolimattomalla hakemuksella rahaa, mutta hyväkin on niin paljon, että mopen osalle jääminen ei tarkoita sitä, että olisi kelvoton. [Näin me ainakin haluamme uskoa…] Mutta on siinä kirjoittelussa hyväkin puolensa. Aina oppii. Hakemuksen jättäessä asiasta tietää varmasti enemmän kuin alkaessa, olisi se hakemus sitten tyhjä arpa tai voittaja.
Viimeksi kun hakemusta nikkaroin, oli pakko tarkemmin katsoa yksi artikkeli Suomen Kuvalehdestä. Vaivattominta oli maksaa vähän verkossa ja päästä digilehteä selaamaan.
Vuosikymmeniin en ole lehteä säännöllisesti seurannut. Totuus on, että Helmin ja Heikin ja Jyvien ja akanoiden lisäksi muutakin sisältöä sieltä löytyi.
Tietenkin tätä työelämää tulee katsottua. Tuoreissa numeroissa oli kaksikin kiinnostavaa artikkelia. Roope Uusitalo kirjoittelee paikallisesta sopimisesta (http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/mika-paikallinen-sopiminen-siita-suunniteltiin-suomen-talouden-pelastajaa-jo-1990-luvulla/?shared=937678-33c6f8dd-4). Ei siinä torvet soi ja julista, että täältä se onni ja autuus löytyy. Torvet soi me melu on kova, kun asian puolesta ja vastaan julkisuudessa otetaan kantaa. Tutkijan paikalta RU sen sijaan piipittää, että joo, joo, mutta jos pitää ihan tiukkaa näyttöä asiasta saada, homma muuttuu heti paljon vaikeammaksi. Vaikka tässäkin tapauksessa, 1990-luvun paikallisen sopimisen tiimellyksessä, käsillä oli parhaasta päästä oleva tutkimusaineisto.
Ja tarina jatkuu SK.ssa. Selasin vanhoja juttuja ja Kustaa Hulkko kirjoitti taloustieteen ja politiikan vaikeasta suhteesta (http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/poliitikot-suhtautuvat-ekonomistien-neuvoihin-kuin-lapsi-kalanmaksaoljyyn/?shared=935015-00400b84-4). Hieman hykerrytti tuo sitaatti Amerikan professorilta ” usein poliitikko suhtautuu ekonomistin neuvoihin kuin lapsi kalanmaksaöljyyn”. Ja ekonomistin paikalle voi ihan vaivatta kirjoittaa tutkimuksen yleensä. Hulkon kirjoitus on ilmestynyt syyskuun 9. päivä. En jaksa tarkistaa, olisiko hän saanut tälle kalanmaksaöljy-tragedialleen sivustatukea viime ajoilta. Hallitus ilmoitti hiljattain antavansa lähinnä metsäteollisuudelle muhkeita päästökorvauksia. VATTin ekonomistit kyllä sanoivat, että ei tuo ole taloudellisesti järkevää, eikä hallituksen linjan mukaista. Mutta eipä noilla ekonomisten kannoilla mitään merkitystä näytä olevan, ei vaikka ne tulevat VATTista, eli Valtion taloudellisesta tutkimuslaitoksesta, joka hommana nyt juuri olisi tuottaa Tutkittua Tietoa poliittisen päätöksenteon tueksi.
Mutta rehellisyyden nimessä: Hulkko listaa juttunsa lopuksi myös asioita, joissa tutkimus on (ilmeisesti) vaikuttanut päätöksentekoon.
Työtä tutkimassa 